Monta identiteettiä yhden sijaan – ei tehdä erilaisuudesta ongelmaa

Yksi identiteetti ei sulje toista pois. Voi olla täysillä ja sataprosenttisesti esimerkiksi suomalainen ja somalialainen tai irakilainen – tai jotain siltä väliltä, jos se tuntuu enemmän omalta. Kun Suomesta tulee entistä moninaisempi, myös suomalaisuuden käsite laajenee. Samalla pitää muistaa, että samat perusoikeudet kuuluvat kaikille taustasta riippumatta.

Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään: kuka olen, mitä haluan ja mitä tavoittelen. Osa identiteettiä on myös halu kuulua ja samaistua tiettyyn ryhmään. Arjessa identiteetti vaihtuu joustavasti tilanteen mukaan – välillä olemme ensisijaisesti perheenjäseniä, välillä yhteenkuuluvuus voi olla vahvinta koululuokkaan tai harrastusporukkaan.

Monille hyvin vahva samaistumisen kohde on valtio. Kansallisen identiteetin avulla yritämme luoda kuvaa yhtenäisestä kokonaisuudesta, joka poikkeaa muista kansallisuuksista. Kansallinen identiteetti ei ole välttämättä sama kuin etninen identiteetti: Suomen vanhoja vähemmistöjä ovat saamelaiset, suomenruotsalaiset ja romanit – ja tämä päivänä suomalaisten joukkoon kuuluu yhä enemmän erilaisia etnisiä ryhmiä.

Kansallista identiteettiä rakennetaan koko ajan tietoisesti ja tiedostamatta. Meille opetetaan koulussa tietynlaista historiaa ja esimerkiksi kirjoissa ja musiikissa kerrotaan, millaisia ovat tyypilliset suomalaiset luonteenpiirteet tai suomalainen ulkonäkö.

Monelle kansallinen identiteetti on tosi tärkeä, ja se saakin olla. Ongelmallista on kuitenkin se, jos ei sallita myös muunlaisia identiteettejä tai syrjitään sen perusteella vähemmistöjä. Tai erotellaan ihmisiä ”meihin suomalaisiin” ja ”muihin”. Kuka saa kuulua joukkoon ja kuka jää ulkopuolelle?

”Käsitettä suomalaisuudesta pitäisi laajentaa, jotta sen alle mahtuisi enemmän erinäköisiä ihmisiä eikä vain esimerkiksi sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia elovena-tyttöjä”, sanoo esimerkiksi Alice Jäske Ylen haastattelussa. Jäsken isä on suomalainen ja äiti Taiwanista, ja hän on asunut koko ikänsä Suomessa.

Jäske on silti tottunut ainaisiin uteluihin siitä, mistä on kotoisin – koska ei näytä perinteisen pohjoismaalaiselta. Hän on perustanut yhdessä ystäviensä Priska Niemi–Sampanin ja Janina Ojalan kanssa Instagramiin Mixed Finns -tilin, jossa käydään keskustelua ja tarjotaan vertaistukea mixed race -identiteetistä.

Suomalaisuus on väistämättä muutoksessa

Olen Eurooppalainen -hanke tutki vuonna 2020 nuorten muuttoliikkeisiin liittyviä asenteita Suomessa, Saksassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. Tulosten mukaan nuorten asenne siirtolaisuutta kohtaan on kaikissa maissa myönteinen: siirtolaisuus on erottamaton osa nykypäivää.

Samaan aikaan monen nuoren pelkona näyttää olevan se, että maahanmuuttajat eivät sulaudu riittävästi ympäröivään yhteisöön, vaan säilyttävät oman etnisen identiteettinsä. Erityisesti Suomessa ja Virossa nuoret ovat huolissaan siitä, uhkaako maahanmuutto oman maan kulttuuria ja traditioita.

Yhteiskunta ja kulttuuri ovat kuitenkin aina muutoksessa. Kansallinen identiteetti ei ole muuttumaton tai kiveen hakattu monumentti, vaan se elää ja muuttuu ajassa: yhdessä päätämme, mikä milloinkin edustaa suomalaisuutta ja miten haluamme uudistaa sitä. Alkuun pääsee pienillä teoilla – ota asioista selvää ja anna erilaisuudelle tilaa.

Suomi on muuttunut 2000-luvulla entistä moninaisemmaksi. Vuoden 2020 alkuun mennessä esimerkiksi Helsingissä asui  Suomeen muuttaneita ja heidän Suomessa syntyneitä lapsiaan yli satatuhatta henkilöä, joten joka kuudes helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen. Helsinkiä voikin sanoa monietniseksi, monikieliseksi ja monien uskontojen kaupungiksi.

Helsingin kaupungin tekemän tutkimuksen mukaan suuri osa maahanmuuttajista on kotoutunut ja sopeutunut Suomeen ja Helsinkiin hyvin ja heidän mukanaan Suomeen on syntynyt uusia kielellisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä. On yhä useampia tapoja olla suomalainen, ja tulevaisuudessa on entistä vaikeampi jakaa väestöä suomalaistaustaisiin ja ulkomaalaistaustaisiin tai kotimaankielisiin ja vieraskielisiin.

Suurin osa ulkomaalaistaustaisista helsinkiläisistä kokee olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Silti edelleen melko harva pitää itseään suomalaisena ja kokee olevansa täysin hyväksytty.

”Mä oon vakkelainen”

Monikulttuurisuus ja uusuomalaisuus ovat tuttuja ilmiöitä myös Varissuon lähiössä Turussa. Maahanmuuttajia on tullut alueelle 1990-luvulta lähtien, ja nykyään Varissuolla asuu ihmisiä 60 maasta. Kantasuomalaiset – paikallisten nuorten kielellä ”sepot” – ovat alueella vähemmistönä.

Varissuota pitkään tutkinut Marko Juntunen kertoo, että lähiössä vallitsee samaan aikaan erittäin kosmopoliittinen ja alueellinen nuorisokulttuuri. Identifioituminen Varissuohon on voimakasta, ja nuoret kutsuvat itseään ”vakkelaisiksi”.

”Nuorille voi olla epäselvää, identifioituvatko he suomalaisiksi, mutta ehdottomasti kyllä vakkelaisiksi. Eräs nuoriso-ohjaaja kertoi, että kun nuoret olivat Pohjois-Suomessa retkellä, heiltä kysyttiin, että mistä olette. Nuoret sanoivat, että Vakkesta. Kun sitten kysyttiin tarkennusta, että Turusta vai, niin nuoret eivät olleet ihan varmoja”, Juntunen sanoo Seura-lehdessä.

Maailman kuvalehden jutussa Juntunen muistuttaa, että ei ole mitään järkeä puhua esimerkiksi Suomen irakilaisista jonain kollektiivisena yhteisönä. Media tarjoaa edelleen hyvin yksipuolisen ja usein negatiivisen kuvan Suomessa asuvista muslimeista.

”Tavallisesti media kiinnostuu muslimiyhteisöistä silloin, kun on kyse ongelmista, kuten Turun terrori-iskun yhteydessä. Muslimien on hyvin hankalaa vastata median kysymyksiin, koska ei ole olemassa sellaista yhtä selkeää muslimiyhteisöä. jollaisen nimissä media heidän olettaa puhuvan.”

Oman identiteetin löytäminen on tärkeää

Ulkopuolisuuden ja jatkuvan taistelun kokemukset sekä tunne siitä, etten ehkä koskaan tule hyväksytyksi joukkoon, jättävät jälkensä. Syrjintä, vihapuhe ja rasismi heikentävät tutkitusti elämänlaatua, estävät yhteiskunnallisen osallistumisen ja heikentävät nuorten mahdollisuuksia hyödyntää potentiaaliaan. Lisäksi ne vaikeuttavat oman identiteetin löytämistä.

Elina Marttisen tutkimuksessa seurattiin 600 suomalaista nuorta 10 vuoden ajan. Tulosten mukaan jopa 40 prosentilla tutkituista nuorista oli vielä 23-vuotiaana epäselvä identiteetti. Epäselvä identiteetti voi aiheuttaa pahoinvointia ja hankaloittaa oman paikan löytämistä osana yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Osalla nuorista identiteetin etsintään liittyi masennusta tai uupumusta.

Suvaitsevaisuus muita kohtaan edellyttää yleensä vahvaa itsetuntoa ja omien identiteettien tunnistamista. On helpompi antaa tilaa erilaisuudelle, kun on hyvä olla.

Ollaan kaikki samanarvoisia – vai ollaanko?

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta taustasta, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä säädetään Suomen perustuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja rikoslaissa sekä eri elämänalueita koskevassa lainsäädännössä.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä tai käyttää erilaisia palveluja. Silti syrjintä on hirvittävän tavallista ja moni konflikti syntyy juuri epäreiluuden kokemuksesta.

Ei tehdä erilaisuudesta ongelmaa

Jokainen voi joutua kohtaamaan syrjintää, mutta on hyvä tiedostaa, että erityisen alttiita syrjinnälle ovat ihmiset, joihin kohdistuu negatiivisia stereotypioita ja ennakkoluuloja. Tutkimuksen mukaan syrjintää kokevat eniten seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ja maahanmuuttajataustaiset nuoret. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kesällä 2020 julkaistu selvitys osoitti, että neljä viidestä afrikkalaistaustaisesta on kokenut Suomessa syrjintää ihonvärinsä takia.

Elämää hankaloittamaan riittää se, että ihonvärisi on tumma ja nimesi vieraskielinen, vaikka olisit Suomessa syntynyt ja kasvanut. Kun erilaisuudesta tehdään ongelma, johtaa se helposti eriarvoiseen tai syrjivään kohteluun. Vuoden 2014 Nuorisobarometrin mukaan 55 prosenttia Suomen nuorista kertoo kokeneensa syrjintää.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun käyttämän määrittelyn mukaan syrjintää on esimerkiksi huono tai epäkunnioittava kohtelu, vihapuhe, nimittely, sanallinen loukkaus, uhkailu tai häirintä. Rasismin tunnusmerkit täyttyvät, jos syrjinnän perusteena on ihmisen pitäminen huonompana etnisen alkuperän, kansalaisuuden tai uskonnon perusteella.

Yleisimmin rasistista syrjintää ja häirintää kohdataan julkisissa kaupunkitiloissa, kouluissa ja työpaikoilla. Toisaalta Nuorisobarometrin tulosten mukaan nuoret kokevat eniten syrjintää verkossa ja medioissa. Vastaajista 60 prosenttia oli todistanut syrjintää verkossa ja 43 prosenttia televisiossa, radiossa tai lehdissä viimeisten 12 kuukauden aikana.

Treenaamalla voit kehittää empatiataitojasi ja oppia ymmärtämään myös sellaisia ihmisiä, joiden elämänkokemukset ja näkemykset poikkeavat vahvasti omistasi.