Lisää avoimuutta, sosiaalisuutta ja vähän väriä ‒ näillä aineksilla syntyy moninaisempaa suomalaisuutta

Studiossa neljä nuorta miestä, aiheena suomalaisuus ja monikulttuurisuus. Ei ihan helppoa teemoja, mutta keskustelua luotsaavat varmoin ottein Vaasan lyseon lukiossa opiskelevat Jami ja Joonatan, jotka ovat vastanneet myös ohjelman käsikirjoituksesta sekä aiheeseen liittyvien katugallup-inserttien haastatteluista ja kuvauksesta.

Ensimmäisenä studioon saapuu Kongosta Ruandan kautta Suomeen muuttanut Jeremi, aka Jerkku.

”Ei mitään. Ei mitään samaa”, toteaa Jerkku ja nauraa.

On kyse kongolaisen kulttuurin ja suomalaisen kulttuurin yhteneväisyyksistä ja eroista.

”Suomalaiset ovat todella hiljainen kansa, todella ‘älä puhu minulle, jos sinulla ei ole minulle asiaa’ – kansa. Viisas mies sanoi kerran, että he miettivät seitsemän kertaa ennen kuin puhuvat. Toisaalta kunnioitan sitä suomalaisissa.”

”Meidän kulttuurissa mä taas puhun sulle, vaikken tiedä kuka sä olet. Olet silti mun kaveri. Se on positiivista kontaktia toiseen ihmiseen”, kuuluu tarkentava selitys.

Afrikkalaisin silmin Suomessa on myös todella vähän väriä.

Bulgarialaisittain tarkasteltuna kulttuurierot ovat pieniä. Lapsena Suomeen muuttanut Svetoslav aka Sveto pohtii, että asiakaspalvelutilanteissa ollaan Suomessa ystävällisiä ja avuliaita, mutta isoja eroja on vaikea tunnistaa.

Kulttuuri-identiteetti muuttuu ja kehittyy läpi elämän

Mitä suomalaisuus sitten on?

Vakiintuneissa mielikuvissa eli stereotypioissa suomalaiset ovat vähän varautuneita, hiljaisia ja rehellisiä, suoraselkäisiä tyyppejä, jotka samoilevat metsässä ja istuvat hiljaisina saunassa. Noudattavat sääntöjä ja edellyttävät sitä myös muilta.

Samoja asioita heittävät keskusteluun myös Jerkku ja Sveto. Suomalaisuuden ainesosina mainitaan sauna, ”torilla tavataan”, hiljaisuus, ja kalja – suomalaiset ovat aidoimmillaan humalassa – ja sitten on mökki.

”Siis selittäkää mulle, että mikä se mökki oikein on?”, vaatii Jerkku.

”Siellä tykätään rentoutua, unelmapaikka suomalaiselle”, vastaa Jami.

”Jos sä oot suomalainen ja sulla on mökki, niin et sä tarvi mitään muuta elämässä”, heittää Joonatan ja jatkaa, ettei itse ole niin mökki-ihminen, mutta ”suurin osa suomalaisista varmaan on”.

Kaikilla ihmisillä on toisia ihmisryhmiä koskevia positiivisia tai negatiivisia ennakkokäsityksiä ja stereotypioita, jotka vuorovaikutuksessa joko purkautuvat tai vahvistuvat. Toisaalta kulttuureihin pohjautuvia yleistyksiä voidaan ja pitääkin tehdä, sillä kulttuuriset erot pitää pystyä rakentavasti huomioimaan samalla kun tunnistetaan kunkin yksilöllinen identiteetti ja erilaisuus.

Moni suomalainen tunnistaakin itsessään ja omassa identiteetissään hiljaisuuden tai varautuneisuuden – mutta moni taas ei. Kulttuurienvälisissä kohtaamisissa onkin hyvä pitää mielessä myös yksilön itsemäärittelyoikeus. Kuka minä olen, koostuu monista asioista, eikä koskaan muodostu yksinomaan kulttuuristen tai kansallisten tekijöiden varaan. Kulttuuri-identiteetti ei myöskään ole koskaan valmis, vaan se muokkautuu ja kehittyy läpi elämän.

Meillä on ihmisinä kuitenkin taipumus tehdä valikoivia, ja vakiintuneita käsityksiämme ennemmin tukevia, kuin niiden kanssa ristiriidassa olevia, havaintoja. Monet ennakkoluulomme ovat myös tiedostamattomia eli niin syvällä selkärangassamme, ettemme aina huomaa niiden vaikutusta toimintaamme.

Mistä syntyy suomalaisuuden tai ylipäänsä joukkoon kuulumisen kokemus?

Vakiintuneet käsitykset suomalaisuudesta ja siitä, kenellä on oikeus kuulua tähän joukkoon, vaikuttavat paljon siihen, kuinka yksilöt kokevat tulevansa hyväksytyiksi osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kokevatko Jerkku ja Sveto olevansa suomalaisia?

”Mä en ainakaan vielä koe olevani suomalainen. Mun mielestä suomalaisuus on sitä, että sä osaat käyttäytyä kuin suomalainen suomalaisessa yhteiskunnassa. Periaatteessa sä tiedät, mitä täällä tapahtuu ja mä en ainakaan osaa sitä vielä täydellisesti”, pohtii Sveto.

”Mä en koe olevani suomalainen, mä osaan kyllä käyttäytyä kuin suomalainen ja kielitaito on hyvä. Mutta en koe olevani suomalainen, koska olen erilainen. Ihonvärin perusteella, luonteeni perusteella ja koska tykkää kokeilla tosi paljon erilaisia asioita”, vastaa Jerkku.

Keskustelun tuoksinassa kuitenkin huomataan, että tietyt käsitykset ja kuvaukset erilaisista suomalaisista ovatkin varsin stereotyyppisiä.

”Pitääkö sun suomalaisena olla tietynlainen luonne ja pitääkö sun näyttää tietynlaiselta?”, kysyy Joonatan.

Ei tarvitse, todetaan lopulta yhdessä. Vakiintuneet käsitykset ovat kuitenkin vahvoja ja syrjintä todellisuutta.

”Suomi on mun koti, mutta siltikään mä en koe olevani suomalainen, vaikka mun koti on täällä”, sanoo Jerkku.

”Sä et mieti, mistä sä olet alun perin kotoisin, vaan sovitko sä siihen yhteiskuntaan, pidätkö sä niistä ihmisistä ja hyväksyvätkö he sut sellaisena kuin olet”, miettii Sveto.

Paljon keskustellaankin nyt moninaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Moninaisuus tarkoittaa, että jokaisella ihmisellä on lukuisia eri rooleja ja ominaisuuksia, ja me kuulumme moniin eri ryhmiin.

Käytännössä moninaisuuden toteutuminen edellyttää, että jokaisen itsemäärittelyoikeutta kunnioitetaan ja hyväksytään se, että ihmiset ovat erilaisia, noudattavat erilaisia kulttuurisia ja uskonnollisia tapoja ja tulevat eri taustoista.

Tulevaisuuden reilu suomalaisuus rakentuu avoimuudelle

Mitä suomalaiset voisivat oppia muista kulttuureista? Tätä kysyttiin sekä Vaasan torilla vastaantulijoilta että studiovierailta. Katugallupin ja studiokeskustelun ehdoton voittaja on avoimuus. Suomalaiset voisivat koittaa olla vähän avoimempia ja sosiaalisempia.

”Se on siistiä, kun suomalaiset osoittavat kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan”, innostuu Jerkku.

Suomessa asuminen on puolestaan muuttanut hiukan molempia, Svetoa ja Jerkkua.

”Musta on tullut hiljaisempi Suomessa, kuin mitä mä aiemmin olin”, toteaa Sveto.

”On se pikkasen muuttanut mua ihmisenä. Olen oppinut ajan myötä kyllä olemaan hiljaa ja miettimään ennen kuin mä puhun. Mutta sitten on se puoli, joka ei halua olla hiljaa. Mä haluan puhua ihmisten kanssa”, myöntää Jerkku ja tiivistää vielä, että ”suomalaiset, puhukaa pikkasen enemmän. Meillä kaikilla on sydän, joka sykkii verta.”

Katso koko studiokeskustelu ja määritä oma reilu suomalaisuutesi tekemällä Finngredients-testi.

Previous story Back