Harva voi enää välttyä sosiaalisessa mediassa videoilta ja kuvilta, jotka on tallennettu suoraan konfliktialueilta. Pommitusten tuhoamat asuinrakennukset, sotaa pakenevat ihmiset, junien ulkopuolelle jääneet, sotilaat ja sotavangit. Viimeisen vuoden aikana erityisesti Afganistanin ja Ukrainan sodat ovat tunkeutuneet jokaisen ruuduille. On vaikea arvioida tiedon totuudenmukaisuutta ja tunnistaa disinformaatiota eli harhaanjohtavaa tai valheellista tietoa jatkuvalla syötteellä tulevien videoiden ja kuvien seasta.
Sosiaalisessa mediassa on levinnyt muun muassa kuvamateriaalia Ukrainan sodasta, jotka ovat todellisuudessa vuosia vanhoja materiaaleja ja jopa aivan eri tilanteista. Viimeisimpänä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyista on levinnyt aidon näköinen muokattu video, jossa hän pyytää ukrainalaisia luovuttamaan.
Varsinkin konflikteista mutta myös maahanmuutosta liikkuu paljon väärää tietoa. Disinformaatiolla tai vääristetyllä tiedolla pyritään luomaan eripuraa ja rikkomaan yhtenäisyyttä.
Muuttoliikettä ja mediaa käsittelevässä työpajassa Pohjois-Savon kupeessa, Leppävirran lukiolla pohdittiin näitä asioita yhdessä nuorten sekä muuttoliiketutkija Pirjo Pöllösen ja 21-vuotiaan Venäjältä Suomeen maahan muuttaneen Annan kanssa. Työpajassa nousivat esille erityisesti Ukrainan sota sekä venäläisten ja ukrainalaisten asema.
”Monella venäläisellä on ukrainalaisia juuria tai sukulaisia Ukrainassa ja sama pätee toisin päin. Ukrainan sota on aivan kamala tilanne myös ihan tavalliselle venäläisille”, totesi Anna työpajan alussa.
Sosiaalinen media vs. perinteinen media
Työpajassa nousi esille, että myös moni nuori on jättänyt perinteisen median eli radion, sanomalehtien ja television seuraamisen vähemmälle ja saa ison osan tiedosta sosiaalisesta mediasta.
Itärajan muuttoliikettä tutkinut Pirjo totesi, että tietoa kannattaa etsiä useammasta lähteestä ja yrittää jaksaa lukea myös pidemmät, tutkittuun tietoon perustuvat jutut.
”On huolestuttavaa, että moni nuori ei jaksa enää lukea ja keskittyä perinteiseen mediaan. Luotettavin tieto tulee kuitenkin yleensä isoista instituutioista, joissa tieto kulkee monen ihmisen läpi ja sitä on ollut tuottamassa joukko asiantuntijoita.”
Nuoret kokivat, että he eivät pysty juurikaan samaistumaan perinteiseen mediaan. Anna myös toi esille sen, että Venäjällä sosiaalinen media on tällä hetkellä se paikka, josta voi saada parhaiten totuudenmukaista tietoa.
”Venäjällä kukaan nuori ei lue tai katso enää perinteisen median uutisia, koska tietävät ne valheellisiksi. Vanhempi ikäpolvi taas saattaa seurata perinteistä mediaa, eivätkä välttämättä osaa etsiä muuta tietoa”, kertoi Anna leppävirtalaisille nuorille.
”Toki varsinkin TikTokissa liikkuu enimmäkseen huumorivideoita, että ei se yksin riitä tiedon lähteeksi.”
Vaikuttaja ei ole sama kuin asiantuntija, mutta kuten nuoret toivat esille, some voi tarjota tärkeitä näkemyksiä, jotka eivät perinteisessä mediassa kuulu. Some myös mahdollistaa laajemman joukon äänen kuulumisen – hyvässä ja pahassa.
Yksipuolinen tieto voi vahvistaa ennakkoluuloja
Selkeästi valheellisen tiedon lisäksi myös näkökulmat voivat vääristää kuvaa maahanmuuttajista ja heidän kotoutumisestaan – sekä myös vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttaneen oma identiteetti rakentuu. Mediassa nousevat usein esille epäonnistumiset tai uskomattomat sankaritarinat, eikä välttämättä totuus siitä, millaista on tavallisen maahanmuuttajan arki.
Viimeistään nyt Ukrainan sota on nostanut esille sen, että pakolaisuus ei ole kiinni sosiaalisesta statuksesta – kuka vain voi joutua pakenemaan kotimaastaan. Vaatetus tai sukupuoli ei poista sitä hätää ja pelkoa, mitä entisessä kotimaassa on joutunut kokemaan.
”Kyllähän ukrainalaisiin pakolaisiin suhtaudutaan ihan eri tavalla kuin muualta tulleisiin pakolaisiin. Sehän on ihan rasismia”, totesi yksi työpajaan osallistuneista nuorista.
Sotien ja konfliktien syyllisyys lankeaa monesti koko kansan tai ihmisryhmän harteille. Vuoden 2001 terroristi-iskujen jälkeen epäilykset ja vihamielisyys islamia kohtaan kasvoivat merkittävästi, ja edelleenkin moni muslimi joutuu kokemaan syrjintää uskontonsa takia.
Ukrainan sota on nostanut pelon siitä, että sama voisi kohdistua Suomessa venäjänkieliseen vähemmistöön. Anna kuitenkaan ei ole ainakaan vielä kokenut suoranaisia ennakkoluuloja keneltäkään. Sen sijaan sodan syttymisen myötä moni suomalainen tuttava kyseli häneltä, että miten hän itse jaksaa. Viesti siitä, että sota ei ole venäläisten vaan Putinin sota on selvästi saavuttanut suomalaiset.
Tunnista jutun motiivit, tunnista disinformaatio
Sillä on väliä, kuka tarinaa kertoo. Median tekijät ja haastateltavat edustavat edelleen usein valtaväestöä. Mediassa pitäisi näkyä enemmän niiden ihmisten ääni, joita asia koskettaa.
”Mediassa tai julkisessa keskustelussa kuuluu edelleen hyvin vähän maahanmuuttajanaisten ääni. Toki esimerkiksi venäläinen nainen saa enemmän ääntänsä kuuluviin kuin vaikkapa somalialainen nainen”, totesi Pirjo.
Moni maahanmuuttanut haluaisi varmasti tulla kohdatuksi suomalaisena, varsinkin kun vuosia Suomessa on kulunut useita kymmeniä. Suomalaisuuteen sisälle pääseminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Suomenkielistä koulua käynyt ja suomalaisia juuria omaava Anna on kokenut olevansa enemmän suomalainen Venäjällä kuin Suomessa.
”Suomessa olen enimmäkseen venäläinen.”
Nuorilla oli kuitenkin hyvin yhtenäinen näkemys siitä, kuka on suomalainen.
”Jos koet olevasi suomalainen, silloin olet sitä. Kukaan ei voi kieltää sinulta sitä.”
On myös muistettava se, että yksi ihminen ei edusta koko ryhmää. Siksi onkin hyvä hakea tietoa monista eri lähteistä. Varsinkin maahanmuuttokeskusteluissa saattaa esiintyä rasismia jopa maahanmuuttajaryhmien sisällä.
”Jos tietolähde tai uutinen tuo tietoa esille hyökkäävästi, siihen kannattaa suhtautua varauksella”, totesivat nuoret työpajassa.
Kriittisen lukutaidon peruspilareita on tunnistaa jutun julkaisun motiivit: kuka on julkaissut, miksi on julkaissut ja missä on julkaissut. Jos jutun lähteet eivät ole yleistietoa, niiden tulisi olla esillä tekstissä. On myös hyvä tunnistaa omat asenteet. Ne voivat ohjata lukemaan jutun tietystä näkökulmasta.
Tietoa valeuutisten ja vääristetyn tiedon tunnistamiseen on onneksi paljon tarjolla. Myös leppävirtalaiset nuoret ovat selvästi ammentaneet lähdekritiikkiä itseensä.
”Omiin arvoihin perustuvia juttuja on helpompi uskoa, koska ne ovat jo valmiiksi vahvoja asioita mielessä ja ovat osa sinun ajatteluasi”, totesivat nuoret.
Lue lisää työpajasta Soisalon Seudun jutusta (juttu maksumuurin takana) Mielipiteet ja ennakkoluulot kärjistyvät somessa – maahanmuutto ja media puhututtavat myös nuoria.
