Kenen ääni pääsee kuuluville – vaasalaisen lukion oppilaat pohtivat identiteettiä ja mediaa

Kuka on suomalainen? Miten identiteettiä käsitellään mediassa? Kenellä on oikeus saada äänensä kuuluviin? Vaasan lyseon lukion yhteiskuntaopin ykköskurssi osallistui Olen eurooppalainen -hankkeen järjestämään Mun huominen, meidän tulevaisuus -työpajaan, jossa oppilaat käsittelivät identiteettiä, ennakkoluuloja, disinformaatiota ja viestinnällä vaikuttamista. Mukana olivat asiantuntijoina myös Ilkka-Pohjalaisen Koululinkin toimittaja Hanna Hietikko sekä paikallinen vaikuttaja Antonio Teca. He vastasivat puheenvuoroissaan samoihin kysymyksiin, joita oppilaat pohtivat ryhmätöissään.

Työpajojen jälkeen oppilaat kirjoittivat mielipidekirjoituksia, joista julkaisemme tässä nyt osan.


Olli Alanko: Parantaako media vähemmistön etuja Suomessa, jos se ei käytä ääntään vähemmistöjen puolesta?

Maailmalla vähemmistöjen asema on tunnetusti ollut heikompi kuin kantaväestön, myös Suomessa. Tasa-arvoon pyrkivälle maalle ja medialle tämä on käytännössä ikuinen ongelma.

Nykypäivän yhteiskunnassa medialla on hyvin suuri vaikutus ihmisiin ja politiikkaan, joten media voisi aktiivisesti tuoda esille katoavien kulttuurien asemaa ja puolustaa niiden etuja. Media pystyy viestittämään vähemmistöjen tilannetta myös päättäjille, jotka voisivat suoda näille vähemmistöille oikeuksia ja mahdollisuuden vaikuttaa kulttuurinsa säilymiseen?

Vähemmistöjen asemaa ei voi parantaa, jos siihen ei edes yritetä kiinnittää huomiota. En itse ole juurikaan nähnyt suomalaisissa medioissa julkaistavista artikkeleista Suomen vähemmistöjä koskevista asioista. En tiedä, onko Suomen vähemmistöjen tilanne sellaisessa kunnossa, ettei vähemmistöjen tilannetta tarvitse parantaa, vai eikö media uskalla puhua näistä asioista. Tasa-arvoon pyrkivän valtion ja vapaan median pitäisi pyrkiä tuomaan esiin vähemmistöjen vaatimuksia ja mielipiteitä, ja kuvata näitä neutraalisti.

Suuri osa Suomessa asuvista vähemmistöistä on itseasiassa suomalaista väestöä. Tätä seikkaa ei tule ajatelleeksi kovin usein. Vähemmistöillä ei ole juurikaan erillisiä tapoja säilyttää omaa kulttuuriperintöään. Kaikilla suomen kansalaisilla kuuluisi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itsensä ja yhteisönsä rauhanomaisia tavoitteita. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, ettei näihin vähemmistöryhmiin kuulu tarpeeksi populaatiota, jotta he saisivat tarpeeksi huomiota.

Media voi auttaa vähemmistöjä. Media voisi julkaista sellaista sisältöä, jossa käsitellään vähemmistöjen asioita. Media voisi siis haastatella vähemmistöryhmiin kuuluvia henkilöitä ja tehdä näistä aineistoista jutun omaan lehteensä/verkkosivulensa. Tästä lehdestä valtion päättäjät, kuten kansanedustajat, lukisivat artikkelin ja voisivat ottaa kantaa eduskunnassa tästä tilanteesta.

Katoava vähemmistö tarkoittaa katoavaa kulttuuria. Olisi tärkeää säilyttää maailmassa olevaa monimuotoisuutta, sillä monimuotoisuus tarkoittaa erilaisia kulttuureja, jotka taas tarkoittavat erilaisia identiteettejä. Jotta kulttuurilla olisi edes jonkinlaisia mahdollisuuksia selviytyä ja elpyä, pitäisi äkkiä toimia. Media voi tuoda vähemmistöjen äänet päättäjien korville. Jotta ääntään saa kuuleville korville, pitää ääntään myös käyttää.


Roosa Kinnunen: Vastakkainasettelusta uudenlaiseen suomalaisuuteen, koska kulttuuri on kaunis asia

Olen matkustellut pienestä pitäen paljon. Minulta on usein kysytty millainen on suomalainen kulttuuri ja millaisia suomalaiset ovat? Olen tähän asti vastannut, että alasti saunominen, jääkiekko ja kiusallinen hiljaisuus ovat suomalaisuuden kulmakiviä. Haluan myöntää, että kuvani suomalaisuudesta on hyvin suppea. Uskallan myös väittää, että suurin osa muistakin suomalaisista ajattelee identiteetistään näin. Tämä ajatusmalli on kuitenkin todella kategorisoiva ja jättää ulkopuolelleen lukuisia asioita, joita pidän oikeasti suomalaisuuden symbolina.

Suomalaisuuden rajoittunut määritelmä luo tilaa maahanmuuttajien ja suomalaisten jyrkkään erotteluun. Suomalaisuus on ikään kuin rooli, johon kuuluu tietyt odotukset ja ennakkoluulot. Sama pätee maahanmuuttajiin.  Maahanmuuttajat ovat kuitenkin vähemmistöä, minkä takia heihin leimattu henkilö joutuu painimaan roolinsa kanssa useita vuosia. Tämä status voi vaikuttaa esimerkiksi työllistymiseen, sosiaaliseen elämään sekä kohteluun mediassa. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua ei pidettäisi suomalaisena vain etnisen taustasi takia, vaikka aina olisitkin asunut Suomessa?

Jos suomalaisuus kuitenkin tarkoittaisi enemmän esimerkiksi rehellisyyttä, innovatiivisuutta ja positiivisuutta, olisi myös monen maahanmuuttajan helpompi asettua tähän suomalaisuuden muottiin. Näin maahanmuuttajien ja suomalaisten välinen erottelu loppuisi ja maahanmuuttaja status pystyttäisiin rikkomaan. Paremman Suomen ja tulevaisuuden puolesta meidän on korkea aika päästää irti vanhanaikaisista suomalaisuuden määritelmistä ja tuoda tilalle uusia, enemmän samaistuttavia kulttuurin piirteitä.

Usein kuulen sanottavan, että kansainvälisessä maailmassa kulttuureilla ja maiden rajoilla ei ole enää väliä. Kulttuuriset piirteet, tavat ja tottumukset ovat mielestäni kuitenkin kaunis asia ja osa onnistunutta sosiaalista elämää. Kulttuurin tulisi tosin kuulua kaikille ja siksi mielestäni suomalaistakin kulttuuria tulisi muokata siten, että se olisi kaikkien saatavilla ja kaikki halukkaat voisivat tuntea itsensä suomalaisiksi.

Tämä on olennainen osa myös maahanmuuttajien kotouttamista. Se on nykypäivänä paljon uutisoitu aihe, mutta vastaus häämöttää neniemme edessä. Kotouttamisessa on kyse siitä, että uusi kotimaa maahanmuuttajalle todella tuntuisi kodilta. Avain tähän on maan tapojen ja kulttuurin mukaan toimiminen, mutta niin, ettei se tunnu pakonomaiselta. Kulttuurin tulisi siis olla helposti lähestyttävä ja kaikille avoin asia.


Sonja Huhta: Media murentaa vähemmistöjen asemaa Suomessa

Usein etniset vähemmistöt tuodaan mediassa esille negatiiviseen sävyyn tai etniseen vähemmistöön kuulumisesta tehdään ihmisen koko persoonallisuus. Usein mediaa miellyttävissä uutisissa henkilön etninen tausta ei tule esille, mutta jos joku vähemmistöön kuuluva henkilö nähdään kielteisesti, vähemmistötausta tulee ilmi jo otsikossa. Jos ihmisen etninen tausta ei vaikuta tarinaan tai uutiseen, pitääkö siitä silloin erikseen mainita?

Kun joku etniseen vähemmistöön kuuluva henkilö tulee julkisuuteen, hänen koko elämäänsä ei voida tarkastella vain siltä osin, että hän kuuluu johonkin vähemmistöön. Yleensä näin kuitenkin tehdään. Harvat ymmärtävät, että vähemmistöihinkin kuuluvat ihmiset haluavat tulla tunnetuksi omana itsenään, eivätkä he välttämättä halua tuoda etnistä taustaansa esille. Mediassa voi helposti saada käsityksen, että etnisten vähemmistöjen edustajilla ei ole muuta tarjottavaa, kuin heidän kokemuksensa.

Olen useaan otteeseen joutunut miettimään uutisotsikkoa lukiessani, että miten ihmisen etninen tausta vaikuttaa tarinan kulkuun ja miksi sillä on merkitystä. Olen tullut usein siihen lopputulokseen, ettei sillä olekaan. Jos media yrittää luoda monimuotoisuutta ja saada etniset vähemmistöt esiin tuomalla he otsikoihin, media tekee sen väärällä tavalla. Sillä tämä vain vahvistaa ihmisten ennakkoluuloja.

Vähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat rasismia ja syrjintää. Jotta maailmassa voisi tapahtua muutosta, heidän kokemuksiaan ja näkemyksiä täytyy tuoda julki. Kuitenkin mediassa stereotypiat eri vähemmistöistä pääsevät helposti valloille, vaikka sitä ei mielestäni tehdä tarkoituksella. On helppo pelätä vieraita asioita ja ennakkoluulot vahvistavat helposti vääriä käsityksiä muista kulttuureista. Suomessa vähemmistöjä koskevat ihmisoikeudet eivät aina toteudu, vaikka ne ovatkin kaikkien perusoikeuksia.

Jos ihminen kuuluu johonkin vähemmistöön hänen taustansa ja tuntemukset vaikuttavat häneen henkilökohtaisella tasolla. Sorretun ihmisen kokemuksia ja näkökantaa haluttaisiin mieluusti tuoda muiden kuultavaksi, mutta tämä tapahtuu helposti väärällä tavalla. Media pelkää puhua etnisistä vähemmistöistä, koska rajaa sopivan ja sopimattoman välillä ei ole. Jos ei itse kuulu mihinkään etniseen vähemmistöön heidän asioitaan on vaikea tuoda esille oikealla tavalla.

Median täytyy alkaa miettiä tarkemmin, miten tulevaisuudessa kaikista puhutaan samalla tavalla ja kunnioitetusti. Sillä jokaisella on oikeus tulla kunnioitetuksi juuri itsenään. Kaikkeen kehitykseen tarvitaan aikaa, eivätkä mediat pysty korjaamaan kaikkea hetkessä. Medioiden täytyy tutkia asioita tarkemmin ja esimerkiksi pyytää etnisen vähemmistön edustajaa kertomaan, mikä on hyvä tapa toimia tulevaisuudessa.


Rafif al Badry: Kaikilla on vaikutusvaltaa

Etniset vähemmistöt ovat aina olleet osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta niiden osuus on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Niihin kuuluvat eri kansallisuuden tai uskonnon omaavat henkilöt ja esimerkkejä pitkään Suomessa asuneista etnisistä vähemmistöistä ovat saamelaiset ja romanit.

Kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin omasta taustasta riippumatta. Jos oletetaan, että joku vähemmistöön kuuluva henkilö ja suomalainen ovat molemmat esimerkiksi ehdolla johonkin ja he ovat molemmat yhtä päteviä niin suomalainen valittaisiin suuremmalla mahdollisuudella. Edellä mainitun syyn takia on hyvä, että esimerkiksi työhakemuksista on tehty nimettömiä.

Koulutus parantaa vaikuttamisen mahdollisuuksia, koska silloin oman äänen voi tuoda helpommin esille. Vaikuttaminen yhteiskunnan asioihin suuresti ei ole ehkä niin helppoa, mutta aloittamalla ensin pienistä asioista voi lopuksi saada suuria muutoksia aikaan. Kouluissa tarjotaan kaikille samat mahdollisuudet menestyä ja täten kaikki pystyvät vaikuttamaan yhteiskuntaan, mutta kysymys lienee siinä, miten kukin osaa hyödyntää avautuvia mahdollisuuksia omien päämäärien saavuttamiseen.

Monet etnisiin vähemmistöihin kuuluvat eivät kuitenkaan aina tuo ääntään esille tai uskalla vaikuttaa yhteiskunnan asioihin suuresti ja näkyvästi, sillä pelkäävät ennakkoluuloja, vihaa tai väkivaltaa. Suomessa ei ole kuitenkaan niin yleistä, että joihinkin henkilöihin kohdistuu väkivaltaa sen takia, että pyritään vaikuttamaan. Etnisten vähemmistöjen edustajat voivat saada äänensä helposti esille, myös sosiaalisessa mediassa. Suomessa on monta esimerkkiä vaikutusvaltaisista henkilöistä, jotka ovat etnisiltä taustoiltaan erilaisia.

Previous story Back