Kuva: Maryam Mellu Abuzaid-Ryu, koko sarjakuva katsottavissa täältä.
Nykyajan Euroopan nähdään rakentuvan ihmisoikeuksien ja tasa-arvon päälle – ovathan ne Euroopan unioninkin perusarvot, joiden edistämiseen jokainen jäsenvaltio on sitoutunut. Vuonna 2009 Euroopan unionissa astui voimaan Lissabonin sopimus, jonka myötä perus- ja ihmisoikeuksien suojelu nousi selkeämmin EU:n päämääräksi. Aika hienoa, eikö? Paitsi, että…
Ukrainan sota toi näkyvästi esille jo pitkään Euroopassa kyteneet kaksoisstandardit. Ukrainalaisten pakolaisten vastaanotto on ollut täysin päinvastaista verrattuna Euroopan muuhun maahanmuuttopolitiikkaan. Kun ukrainalaiset toivotettiin tervetulleeksi, on ihmisiä pakkopalautettu maihin, joista he ovat lähteneet hakemaan turvaa. Kun ukrainalaisille pakolaisille myönnettiin välitön oleskelulupa, on Suomessa edelleen arviolta 5000 ihmistä paperittomuusuhan alla odottamassa oleskelulupapäätöstä, osa jo vuodesta 2015 asti.
Kaksoisstandardit eivät näy pelkästään pakolaisten kohtelussa, vaan myös siinä, kuka mielletään eurooppalaiseksi ja mitkä kriisit ovat eurooppalaisten huomion arvoisia. Euroopassa on pitkälti suljettu silmät muun muassa Israelin ja uiguurien tilanteilta. Israel harjoittaa apartheidia palestiinalaisia kohtaan ja Kiina etnistä puhdistusta uiguurivähemmistöä kohtaan. Kumpikaan maista ei ole kuitenkaan joutunut pakotelistalle, vaan päinvastoin Suomi jopa harjoittaa asekauppaa Israelin kanssa. Sen sijaan Ukrainan sodassa Venäjälle on kohdistettu mittavat taloudelliset pakotteet, joilla on suuret vaikutukset myös muiden maiden talouteen. Esimerkiksi Suomessa energian ja monien hyödykkeiden hinnat ovat nousseet jo tuntuvasti.
Yhdenvertaista kohtelua vaaditaan Euroopan unionin periaatteissakin, mutta silti sen rikkomista katsotaan läpi sormien. Jokaisesta EU-maasta löytyy ihmisoikeuksien ja tasa-arvon laiminlyöntiä. Ristiriita yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten välillä asettaa ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan ja synnyttää kaksoisstandardeja, mikä taas syventää jakoa meihin ja muihin. Miten tämä on mahdollista ihmisoikeuksien nimeen vannovassa Euroopassa?
Euroopan sorron juuret vaikuttavat edelleen siihen, miten katsomme maailmaa
Eurooppa ei todellakaan ole ollut mikään esimerkillinen ihmisoikeuksien puolustaja, vaikka monessa asiassa on päästy pitkälle. Euroopasta on kehkeytynyt jonkinlainen moraalin vartija, mutta Euroopan nykyistä asemaa ei ole saavutettu pelkästään kivoilla arvoilla ja sanoilla. Eurooppa on valitettavasti rakentanut asemansa sorron päälle – ja se näkyy edelleen maailman valtasuhteina.
Eurooppalaista ja länsimaalaista kulttuuria on viety väkisin muihin maihin. On viety demokratiaa ja tasa-arvoa, ja siinä ohella vähän alistettu kansoja, ryövätty maita ja tuhottu yhteiskuntia. Klassikoksi muodostuneessa teoksessa Tykit, taudit ja teräs Jared Diamond esittelee kolonialismin vaikutuksia Afrikkaan ja erityisesti sitä, miten eurooppalaisten pandoran lippaasta vapauttama malaria kurittaa edelleen monia Afrikan maita.
Ennen eurooppalaisten tuloa nykyisen Sambian alueelle, siellä asuvat ihmiset olivat oppineet välttämään malariaa asustamalla kuivilla, korkeilla alueilla pienemissä heimoissa – kaukana ihmispaljoudesta ja malariaa levittävistä itikoista ja vesistöistä. Kun eurooppalaiset saapuivat, he levittäytyivät tuttuun tapaan vesistöjen (ja malariaa levittävien itikoiden) äärelle. Samalla he tuhosivat afrikkalaisten elämäntavan ja orjuuttivat afrikkalaiset keräämään tärkeitä ainesosia, kuten kuparia, kultaa ja timantteja. Malariaan sairastuu nykyäänkin vuosittain yli 200 miljoonaa ihmistä ja yleisintä se on trooppisessa Afrikassa, kuten Sambiassa.
Suuresta osasta entisistä sorretuista siirtomaista on tullut hauraita maita, joissa yhteiskuntarauhan säilyttäminen on haasteellista, konfliktit ruoasta ja elintilasta kytevät ja joista kaiken lisäksi hyvinvoivat länsimaat saavat ison osan hyödykkeistään – halpaan hintaan. Valta ja varallisuus ovat keskittyneet läntiseen maailmaan, mikä näkyy myös siinä, kuinka arvotamme muita kulttuureja ja ihmisiä. Konfliktit ja levottomuudet eivät ole osa kulttuureja, vaan enimmiltään seurausta sorretuista sivilisaatioista.
Kaksoisstandardit vallitsevat myös siinä, kuka saa olla eurooppalainen
Kuva: Maryam Mellu Abuzaid-Ryu, katso koko sarjakuva täältä.
Muuttoliike lähtee pitkälti konfliktien keskeltä, vanhoista siirtomaista. Ukrainan sota on osoittanut, että turvaa annetaan silti mieluummin länsimaista tuleville ihmisille, samoin vapaus leimaavasta terminologiasta. Maahanmuuttajaksi, pakolaisiksi ja turvapaikanhakijoiksi mielletään usein ruskeat ihmiset, kun taas esimerkiksi Saksasta Suomeen muuttanut saa olla vain suomensaksalainen – tai parhaimmassa tapauksessa kansallista identiteettiä ei edes kyseenalaisteta.
Harva myöskään vastustaa länsimaista suuntautunutta muuttoliikettä Eurooppaan, saati tunnistaa sitä. Ukrainan sota on ehdottomasti nostanut esille maahanmuuttajiin kohdistuvan rasismin konkreettisesti. Ukrainan sodan keskeltä pakenevia ruskeita tai mustia ihmisiä ei ole välttämättä päästetty rajan yli tai turvaan vieviin busseihin. Miten toisen hätä voi olla arvokkaampi kuin toisen?
Täysimittaiseksi eurooppalaiseksi pääseminen on vaikeaa myös muille kuin maahanmuuttajille. Vaikka monissa Euroopan maissa on uskonnonvapaus, eli vapaus valita mihin uskoo tai uskooko mihinkään, joutuvat eurooppalaiset muslimit kohtaamaan rasismia uskontonsa takia.
Ranskan senaatissa on äänestetty huivikiellosta, joka koskettaa alle 18-vuotiaita ja urheilutapahtumia. Ranskan lisäksi Tanskassa ja Itävallassa on kielletty burkat. Jopa EU-tuomioistuin on linjannut, että työnantaja voi kieltää muslimityöntekijöiltä huivin käytön vetoamalla yritysten vapauteen kieltää uskonnolliset symbolit työpaikalla. Kyseessä ei ole pelkästään rasismi, vaan myös naisten pukeutumisen kontrollointi ja misogynia.
Suomessa onneksi kehitys on ollut osittain toiseen suuntaan: mm. kansallinen liiga on lisännyt urheiluhijabit peliasuvalikoimaan ja S-ryhmä hijabit työvaatetukseen.
Asenteet ovat kuitenkin kiristyneet muslimeja kohtaan 2000-luvulla yksittäisten ääri-islamististen terroristi-iskujen myötä. Kiristyneiden asenteiden äärimmäisen muotona on äärioikeiston nousu ja pelko äärioikeiston tekemän terrorin kasvusta.
Moni kuitenkin unohtaa, että ääri-islam ei liity mitenkään islaminuskoon ja islam on ollut osa Eurooppaa pidempään kuin olemme edes rakentaneet eurooppalaista identiteettiä. Monella muslimilla on pidemmät juuret Euroopassa kuin ei-muslimilla. Kaakkois-Euroopasta löytyvät myös Euroopan muslimienemmistöiset valtiot Albania ja Kosovo. Suomessakin on ollut tataarimuslimeja jo 1800-luvulta asti, siis sieltä asti, kun Suomen kansallista identiteettiä alettiin rakentaa.
Kaksoisstandardit ja syrjintä eivät liity vain uskontoon, vaan ne koskettavat myös erilaisia ihmisryhmiä, Muun muassa naisten oikeuksia on kavennettu tuntuvasti Puolassa kiristyneellä aborttilainsäädännöllä, Unkari on kieltänyt homoseksuaalisuudesta opettamisen kouluissa, Suomessa saamelaiset joutuvat taistelemaan oikeudestaan maahansa ja transihmiset itsemääräämisoikeudestaan.
Eurooppalaisuus ei ole sidoksissa uskontoon, kulttuuriin tai mihinkään ulkoisiin tekijöihin. Maantieteelliseen Eurooppaan kuuluu 51 valtiota, Euroopan unioniin 27 valtiota. Noiden valtioiden sisällä on hyvin erilaisia ihmisiä tapoineen ja ajatuksineen. Euroopan tunnuslause perustuu moninaisuuteen, joten eurooppalaisuuden kieltäminen uskonnon tai minkään muunkaan seikan perusteella haiskahtaa – kyllä, kaksoisstandardeilta.
Tasa-arvoinen Eurooppa on mahdollista, jos vain haluamme niin
Mutta ei kuitenkaan pahaa, ilman jotain hyvää. Euroopassa tehdään paljon työtä tasa-arvoisemman maailman eteen: strategia on olemassa, mutta sen edistäminen ei tapahdu hetkessä. Eurooppa on kuin ison iso valtamerilaiva, jonka kurssi ei käänny ihan tuosta noin vain.
Jokainen tunnistaa sen tunteen, kun on vaikea myöntää tehneensä emävirheitä, saati lähteä korjaamaan niitä. Eurooppa-laivan ohjaushytissä nimeltä EU on tunnistettu virheet ja kohti parempaa Eurooppaa yritetään mennä muun muassa vahvistamalla yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Euroopan unioni on esimerkiksi antanut Suomelle kehotuksia muuttaa vanhentunutta translakia ja EU-tumioistuin on vihdoin päättänyt, että unionilla on oikeus evätä tukia jäsenmailta, jotka rikkovat demokratia periaatteita. Mutta laivan on vaikea kääntyä, jos kaikki matkustajat eivät sitä halua. Valitettavasti Euroopassa on edelleen niitä, jotka eivät edes tunnista tai tunnusta epäkohtia.
Se hienous ihmisissä kuitenkin on, että aina voi oppia uutta. Rasismi ei esimerkiksi ole sisäänrakennettu ominaisuus, ja siitä on mahdollista oppia pois. Maailma on täynnä tutkittua, luotettavaa tietoa ja mahdollisuuksia kouluttaa itseään. Jokaisen historioitsijan kulutetuin lause on: ymmärtääkseen nykyisyyttä täytyy ymmärtää menneisyyttä. Nykyinen maailmanjärjestyksen muotoutuminen sisältää lukuisia historian haaroja, syitä ja seurauksia. Se ei ole tuotosta jonkun kulttuurin paremmuudesta tai huonommuudesta. Oppimiseen toki kuuluvat myös virheet. Virheistä oppimiselle on annettavaa tilaa, mutta se ei tarkoita syrjivän käytöksen sietämistä.
Ymmärtääkseen nykyisyyttä täytyy myös avata silmät niille kokemuksille, jotka eivät välttämättä kosketa itseä. Rasismin, misogynian ja eri syrjinnän muotojen tunnistaminen on huomattavasti hankalampaa, jos niitä ei koe itse. Varsinkin kun syrjintä voi olla rakenteellista: on vaikea olla täysin osa yhteiskuntaa, jos ei pääse työhaastatteluihin nimensä takia, saa koulussa tarpeeksi tukea kielellisten vaikeuksien takia, ei ole tervetullut kaikkiin tiloihin liikuntakykynsä takia tai joutuu pelkäämään sukupuolensa takia.
Syrjinnästä ei myöskään päästä eroon ennen kuin se on tunnistettu. Tärkeintä onkin kuunnella niitä, joita asiat koskettavat – myös päätöksenteossa ja eri yhteiskunnan tasoilla. Maailmaamme hallitsivat pitkään pelkästään valkoiset, monin tavoin etuoikeutetut miehet ja maailmamme rakenteet ovat monilta osin suunniteltu täyttämään heidän tarpeitansa. Maailmamme on kuitenkin moninainen, joten tarvitsemme suunnittelemaan ja päättämään maailman asioista monimuotoisemmin ihmisiä.
Ukrainan sota on osoittanut, että Euroopassa on valmiudet toimia vaikuttavasti isojen kriisien äärellä. Suojaa ollaan valmiita antamaan ukrainalaisille pakolaisille yli poliittisten näkemysten sekä Venäjää koskettavat pakotteet ovat mitassaan valtavat. Empatiaa on nyt tarjolla, joten siitä ehkä voisi riittää myös muille Euroopan sisällä ja sen ulkopuolella, vai mitä luulette? Konfliktit ja pakolaisuus eivät nimittäin katso ihonväriä tai kansalaisuutta, kuten ei myöskään eurooppalaisuus.
Lue myös artikkeli Rajoja, sotaa, ihmisoikeuksia ja ylemmyydentunnetta – mitä on eurooppalaisuus?
